YHDEN IHMISEN RUUHKA

Voi kiireitä ja niiden syitä. Tekeeköhän aikuisen kiire ja siitä siunaantuva hajamielisyys lapsetkin äreiksi? Voisin kuvitella, selvittäisi montakin asiaa.

Äreystorstai, nuoriso selkeästi nousi aamusella aivan väärällä jalalla, ja sitä rataahan se sitten koko päivä lähti menemään. Ilta semmoista pyllyilyä, että rupesin jo vakavasti harkitsemaan lastentekemisen peruuttamista. Tai no, ehkä olen vain vähän liian väsynyt. Nuo kaksi kun ryhtyvät keskenänsä riitelemään, meteli on melkoinen ja intensiteetti vielä isompi, ovat harvinaisen lahjakkaita tappelemaan toistensa kanssa. Ja purnaus oli päivän sana: ensin hokasivat noin tuhannen kerran, että ai niin, mehän haluttiin se koira. Se se onkin kätevä puheenaihe, siitä saa jankutusta näppärästi vaikka koko illaksi. Minä inhottava olen kuulemma periaatteesta ihan kaikkien lemmikkien hankkimista vastaan, eikä sillä ole merkitystä, että olen allerginen koirille ja kissoille, siihen kuulemma tottuu. Esikoisen päivän ykkösangstin aihe oli hänen nimensä: hän on mielestään saanut ihan hirveän nimiyhdistelmän, jonka hän vaihtaa heti kun tulee täysi-ikäiseksi. Asian korostamiseksi ja varmistamiseksi hän kävi illan läpi almanakasta nimiluetteloa, ja mainitsi joka ikisen nimen, joka olisi ollut parempi kuin hänen omansa. Ruokakin oli tänään kummallisen tympeää. Nettiyhteyskin oli melkein koko illan poikki, joten tadaa, lisää aikaa ärsyttää sisarta.

Niin. Ja minä olen väsynyt. Sain tänään tiedon, että exä on kieltäytynyt lopulta allekirjoittamasta Pienimmäisen huoltajuus- ja elatussopimusta, vaikka toisin olimme sopineet. Eli, huomenissa soittoa oikeustalolle ja asiaa sitten käräjäoikeudessa eteenpäin. Nämä ovat hetkeksi lamauttavia asioita. Olen jo koko lailla väsynyt siihen, että ihan kaikki eroon liittyvät asiat joudun tekemään pisimmän mahdollisimman kaavan ja yleensäkin hankalimman kautta. Toiselle voi tehdä kiusaa niin monella tapaa. Ja kun, oikeastaan, minulla ei ole tällä hetkellä sellaista ylellisyyttä, että voisin uupua. Jos minä en tätä sirkusta pyöritä, se ei pyöri lainkaan. Odotan todella sitä hetkeä, kun näistä vääntäminen loppuu. Pahimpina väsymisen hetkinä epätoivo on lähellä.

                                      -------------------------------------------------------------

Sitten hiljenee. Muistan, mitä pitää tehdä silloin, kun en enää näe hyvää väsymyksen alta. Kaksi kaunista, tervettä lasta nukkuu sängyissään. Viikkaan puhtaita, kesäpäivältä tuoksuvia vaatteita pyykkinarulta kolmeen pinoon. Suomi voittaa Kanadan. Modeemiinkin syttyy valo. Tee on vihreää ja vaniljaista. Minun ihan pieni oma aikani.

Tällekin illalle huomenna jo nauran.

Siru