AURINKO PAISTAA JA RÄNTÄÄ SATTAA...

Aamuisin on jo valoisaa. Kivaa, kun nuorisoa ei tarvitse enää pommien kanssa herätellä kouluun ja päiväkotiin, vaan valon ansiosta saavat silmänsä aukin rahtusen keskitalvea ripeämmin.  Viimeisen kuukauden rutistukset meillä kaikilla, ennen kesälomaa.

Pienimmäinen pääsi pitkien ja ikävien vaiheiden jälkeen eilen päiväkotiin. Hän on ollut pari vuotta perhepäivähoidossa, ja se tarina päättyi sitten loppujen lopuksi ikävästi. Ilmeisesti pph ei oikein meistä vanhemmista pitänyt, ja hän sitten meitä eri tavoin moitti lapselle, kertoillen myös sellaisia aikuisten välisiä asioita, jotka eivät lapsen maailmaan lainkaan kuulu. Paljon muutakin ikävää sieltä suunnalta, jonka johdosta päädyin ensin hakemaan, lopulta vaatimaan pikaista hoitopaikan vaihdosta. Onneksi kaupungin näistä asioista päättävä henkilö otti todesta kertomani ja huoleni, ja asia järjestyi. On ihanaa, kun lapsi lähtee iloisella mielellä hoitoon ja myös tulee sieltä rallatellen kotiin. Kertoi eilen eräs hoitaja, että Pienimmäinen oli kesken ruokailua huoahtanut ja todennut: "Kyllä täällä päiväkodissa on kiva olla, on niin mukavia aikuisiakin!" Eipä mullakaan tuohon ollut lisättävää.

Itselläni on paljon mielen päällä. Viimeisiä avioeroon liittyviä toimenpiteitä tehtävinä, ja vaikka ne ovat kuinka valmiiksi mietittyjä ja pureskeltuja, niin silti ne verottavat omaa jaksamista. Ihan kuin jokaisen noustun portaan jälkeen pitäisi istahtaa huoahtamaan. Vaan se kai se on kenen tahansa yksinhuoltajan päällimmäisiä huolia: miten huolehtia tarpeeksi itsestään ja omista voimistaan. Oma aika on käytännössä olematonta, eli täytyy koettaa ajatella asiaa siltä kannalta, että mitä itseäni voimaannuttavaa voin tehdä lasten kanssa.

Ostin uuden kameran, ja olen siitä aivan innoissani! En ole koskaan aiemmin valokuvannut, tai no juu, ehkä joskus teinivuosina luokkaretkellä, mutta niistä ajoista on jo hiukan vierähtänyt. Nyt on kova into harjoitella kuvaamista, saan itse ikuistaa ihan mitä haluan. Oppisikohan tuossa tumpelokin hyväksi, jos oikein yrittäisi?

Tänään illalla taas yhdet kevätjuhlat, töiden merkeissä. Vähenevät kovin, ennenkuin kokonaan loppuvat...  onko parempaa kuin kevät?!


Siru