MUN PAKONI LOPPUUN JUOSTU ON

Oli tänään semmoinen rankempi päivä. Uusia työpisteitä, uusia tiloja, toimintatapoja, ihmisiä. Yksi lastensuojeluilmoituksen tekokin mahtuu kevyesti keskiviikkopäivään, ja siihen käytetty aika myöhästytti jokseenkin kaikkialta muualta sen jälkeen. Niukin naukin kerkisin iltaviideksi varaamaani kuumakivihierontaan.

Siitä kyllä nautin taas suunnattomasti, vaikka ensin tuntui, että en kerta kaikkiaan kykene rentoutumaan. Vaan kun sitten hoitaja lopulta pyysi kääntymään vatsaltani selinmakuulle, huomasin ihan yllätyksekseni, että toimii se aina vaan. Pään kiireet ja pahat mielet pois pyyhkäisty. Tuo on kyllä niin elämää sulostuttava löytö... Muksujen kummit lahjoittivat minulle viime jouluksi lahjakortin siis siihen, ja muuten en varmaan tuota olisi koskaan hoksannut kokeillakaan. Olen vähän miettinyt, josko heillä oli siinä lahjoituksessa mukana lempeä vinkki, josko äiti-ihminen muistaisi välillä hoitaa itseäänkin. Vinkki on huomioitu, olipa se tarkoituksellinen tai tahaton. Varasin myös ensi kuun alkuun ajan lämpöisten kivien hyväiltäväksi. Sitä on melkeinpä mahdotonta kuvailla, se täytyy kokea. Joka ikisen sentin arvoista. Kun vielä yllätykseksi tänään hoitaja totesi, että jos olet niin ollut tänään paljon jalkojen päällä, hän vielä vähän hieroo sun jalkojakin... voi. Tunsin oloni levänneeksi, rentoutuneeksi ja hoidetuksi.

Pienessä nirvanantapaisessa ajelin kotiin, ja aloin iltapalan värkkyyseen. Postin välistä tipahti lattialle kirjekuori: postia käräjäoikeudesta. Nielaisin kerran ja avasin. Kyllä. Eilisestä saakka olen ollut virallisestikin eronnut nainen. Vapaa. Paperi, jossa lukee, että painajainen on ohi.

Ristiriitaisia tunteita. Helpotus ja huojennus. Vihdoinkin. Minä saan ihan virallisestikin nyt olla vain minä itse. En sellaisen vaimo, jonka en halua olla. Määritän itse, mitä olen suhteessa keneenkin. Surua ja harmitusta. Kaikesta huolimatta minä olisin hirveästi halunnut sen onnistuvan. Suoristuvaa selkää, kun muistan sen, mitä jo olen oivaltanut. Oman elämäni orkesteria johdan nyt minä itse. Enkä enää ikinä, ikinä en suostu pelkäämään.

S