VARJOA JA VALOA

Minä ostin kesäkuussa auton. Entinen sai  katsastuskonttorilta niin pitkän vikalistan, että heikompaa olisi hirvittänyt. Minä kun en erityisen heikko ole, marssin vikalistan kanssa korjaamolle ja pyysin summittaista hinta-arviota.  Ystävällinen herrasmies aikansa ynnäiltyään totesi, että ymmärräthän nyt, että tämä on vain osviittaa antava arvio, ja näytti laskimestaan summan, joka olisi nelinkertaistanut vanhan hoppani arvon. Niin sitten löysin itseni autokaupoilta, suunnittelematta ja varautumatta. Pakko oli. Lähikaupungin eräs autoliike näytti mainostavan juuri tarpeisiini sopivaa pirssiä, käytettyä mutta erittäin sievällä pidolla ollutta ja hämmästyttävän vähän ajettua. Pääsimme hinnasta yhteisymmärrykseen, ja niinpä sitten ajoin liikkeestä ulos shampanjanvärisellä, ärhäkällä pikku kaunottarella, joka sai arkipuheessa nimen Madeleine. Olemme tulleet toimeen hyvin. Aikani ihmettelin, miksi tietyissä tilanteissa auton alta valuu nestettä. Kyttäsin tärinässä jäähdytysnesteen säiliötä, mutta ei se pahus vaju. Neste ei myöskään ole öljyä. Mitä sieltä tulee??? Koska toiminnassa ei ole ollut mitään ongelmia, en hätääntynyt, mutta olin jo soittamassa korjaamolle aikaa, kun ihan sattumoisin tuli erään ihmisen kanssa tuosta puhetta. Kylmälaitteen kompressori sieltä vaan välillä tyhjentää ylimääräisiään, kuuluu asiaan, ei tarvitse huolestua. Huojennus. Jatkoimme Madden kanssa yhteistyötä hyvillä mielin.

Sitten tuli eilinen. Kotikylän risteyksessä poliisiauto kaartaa perääni, laittaa vilkut päälle ja pysäyttää. Oletin, että olenkohan ryhmittynyt huonosti tai vilkuttanut liian myöhään, olin vähän ajatuksissani. Poliisi pyytää puhaltamaan, ja kertoo, että ajan katsastamattomalla autolla. Totean, että en muuten aja, tuon auton katsastusaika päättyy toukokuun lopussa, ja olen sen kesäkuussa autoliikkeestä ostanut katsastettuna. Sattumoisin kauppakirja oli minulla mukana, ja poliisit sitä hyvän tovin tutkivatkin. Soittivat yhden puhelun. Lopputulema: minulle myyty auto on myyntihetkellä ollut ajokiellossa, koska sitä ei oltu määräaikaiskatsastettu. Kirjoittivat sakon, mutta ilmeisesti järkyttynyt ilmeeni oli riittävän uskottava, kun totesivat, että sua on nyt huijattu. Eivät poistaneet kilpiä, mihin heillä olisi ollut oikeus, sillä ehdolla, että katsastan pirssin ensi tilassa. Kehottivat ottamaan autoliikkeeseen yhteyttä, ja maksamaan sekä sakon että katsastusmaksun, koska heidän mukaansa toiminta täyttäisi petoksen tuntomerkit, ja halutessani voisin tehdä tuosta rikosilmoituksen.

Minä harvoin suutun raivoihini asti, mutta nyt suutuin. En siis tietenkään poliiseille, he hoitivat hommansa kovin empaattisesti ja jopa avuliaasti, ei mitään ikävää sanottavaa heidän toiminnastaan. Mutta menin kyllä puhelinlinjoja pitkin tuohon kyseiseen autokauppaan. Autokaupoilla ollessani vanhasta pirssistäni ei oltaisi maksettu vaihdossa mitään, koska se ei ollut mennyt katsastuksesta läpi: "Me emme ota vaihdossa katsastamattomia autoja, koska emme voi myydä sellaista ulos". Paitsi, että minulle myivät. Perjantaina vasta, tietenkin, on heidän johtajansa paikalla, joka on ainoa ihminen, joka tuosta mitään voi sanoa. Kehotin ilmoittamaan johtajalle, että haluan perjantaina tiedon, kuka maksaa auton katsastuksen sekä sakkoni, ja että jos vastaus on, että minä itse niiden maksumieheksi jään, niin teen asiasta sekä rikosilmoituksen että julkisen. Nyt sitten odotellaan. Perjantaita.

S