TIEN SELVEMMIN NÄÄN

Oli perjantai, ja menikin. Kävin peräti muutamia tunteja töissä, ja sitten taas viikonloppuun. Pienimmäinen oli töissä mukanani, reippaana ja hyväntuulisena, kuten aina. Niin, siis ei hän muutoin ole ketä tahansa muuta tenavaa reippaampi tai hyväntuulisempi, mutta hän viihtyy kovin töissä kanssani. Käyttäytyy kauniisti, tervehtii ja jutustelee kaikkien kanssa iloisesti, kertoo omia mukavia juttujansa, on innostunut ja kiinnostunut kaikesta. Hämmentävän helppo tenava. Olisikin ihan yhtä simppeliä aina kotona...  Hänellä on selkeästi viisivuotiaan tahtovaihe menossa, ja koska hänen äitinsäkään ei ole maailman pitkäpinnaisin ihminen, yhteenotot ovat väistämättömiä. Ja äänekkäitä. Ärsyttää, kun en aina jaksa ottaa tuota neidin vänkäämistä ja jankuttamista vastaan viilipyttynä. Sitten tulee korotettua ääntä, mikä tietenkin on äärimmäisen typerää ja epäaikuismaista, semminkin kun se ei auta yhtään mitään. Huomaan eron myös siinä, olenko itse levännyt vai väsynyt: väsyneenä pinna palaa herkemmin. Pitäisi muistaa tuokin.

Olisikohan aika kehittää jostain jonkinlaista omaa aikaa taas?

Töissä oli mukavaa, eikä koko elokuun aikana tarvitse vielä aikaisia aamuherätyksiä tehdä. Saamme pehmeän laskun työarkeen, ja siis myös päiväkotiarkeen. Yläkoululainen toki alkaa maanantaista lukujärjestyksensä suorittamista, ja siinä olikin järjestys, josta emme olisi niin piitanneet. Kaikkina muina aamuina koulu alkaa 08.10, paitsi tiistaisin 09.10. Aamu-uninen teini ei tule tästä nauttimaan. Toivotaan, että leppoisat pyöräilykelit jatkuvat vielä pitkään, hän kun pyöräilee koulumatkansa niin kauan, kuin säät ovat edes jossain määrin kohtuulliset. Bussilla kulkiessa hän joutuu lähtemään aikaisemmin, ja siis myös heräämään aiemmin.

Päivä päivältä minun pääni myös selkenee. Mitä enemmän saan aikaa selätettyä, sitä enemmän myös ymmärrän tapahtuneita, ja niitten syitä. Ja sitä helpompi on myös katsoa tulevaisuuteen, pohtia odotuksia ja toiveita. Mitä haluan tehdä itseni kanssa, mitä elämäni kanssa. Mitä on tehtävä, että haaveeni ja toiveeni voivat toteutua. Kaikki ne teot eivät tule olemaan helppoja, eivätkä mieluisiakaan, mutta ne ovat valintoja. Voin itse päättää, haluanko toiveideni toteutuvan, vai tyydynkö helppoon valintaan, pysyn mukavuusalueellani, mutta unohdan haaveeni. Valinnanvapaus on huikaiseva tunne. Olen juuri sisäistänyt, että tällä kertaa tahtipuikkoa heilutan minä. Minä päätän ihan itse.

S