KUN LUMET ON LÄHTENEET

Parempaan päin, kaiken aikaa. Tiedä, mikä murheenpuuska tuossa naisen valtaansa sai. Luulen, että nuo lienevät eron jälkilöylyjä, ehkä. Olen muutenkin huomannut viime aikoina itsestäni, että tunteet ovat nousseet tosi herkästi pintaan, kaikenlaiset tunteet. Nauran ja itken ihan yhtä herkästi. Sen, mitä tähän aiheeseen olen tietoa etsinyt, perusteella voisi kai päätellä, että monien vuosien tunteiden tukahduttamisen jälkeen alan pikkuhiljaa päästä jälleen niiden kanssa kosketuksiin, ja se nyt sitten "hiukan" lyö yli. Ihan tosi, ei kai? :D

Meillä muuten hajosi telkkari. Ajattelin, että kai sitä nyt kolmen ihmisen huushollissa pärjätään yhdelläkin, että katsellaan uusi sitten joskus myöhemmin. Viikonlopun mittaisen harjoitteluajan jälkeen olin valmis repimään hiukset päästäni: ei muuten pärjätä. Nuoriso ei jousta toistensa suuntaan piiruakaan siitä, kumpi saa katsoa ja mitä ja milloin. Vaikka ulkona on posottanut kolmenkymmenen asteen helle, nämä kaksi haluavat ehdottomasti katsoa TV-tä juuri silloin, kun on vain yksi. Luonnollisestikin eri ohjelmia samaan aikaan. Ja kaiken aikaa. Niin, että ajelimme sitten eilen kylille hankkimaan toisen. Ilahdutti kovin, kun löysin sopivan ihan tuosta omalta kylältä, ei tarvinnut kaupungille asti ajaa etsimään parkkipaikkaa hellesäässä. Sain vielä avuliaalta myyjältä perusteelliset ohjeet kytkemiseen, ihan loistavaa palvelua. Hirvitti, en nimittäin ollut eläessäni saanut minkäänlaista viihde-elektroniikkaa omin näpein asennetuksi niin, että se olisi toiminutkin. Nyt sain. Ja kotirauhan takaisin, parhautta. :)

Näitä ihmissuhdekuvioita olen nyt päässäni pyöritellyt, noin yleisellä tasolla, mitään viritystä ei nyt ole missään. Luulen, että annan ajan kulua rauhassa. Ehkä en ole ihan vielä niin rautaisella pohjalla, että haluaisin ryhtyä säätämään kenenkään kanssa mitään vakavampaa. Tiedän, että ihan vastikään ajattelin toisin, mutta nyt tuntuisi tältä. Kyllä, tietenkin kaipaisin rakkautta. Olisi ihanaa tuntea se ajatusten yhteensopiminen, läheisyys, kliseeperhoset vatsanpohjassa, ja se tunne, kun joku odottaa juuri minua ja minä häntä. Mutta ehkä nyt ei vain ole oikea aika sille. Rehellisesti, olen vähän epävarma, tuntuuko koskaan siltä, että olisin ihan ehjä, mutta ehkä joskus vielä kuitenkin tarpeeksi ehjä, että voisin sitä vähän paikkaillun näköistäkin pakettia jollekulle ehdottaa. Saa nähdä.

S