EI AINA KÄY NIIN

Nyt se hyvästellään. Kesäloma. Haikealla, tykättiin susta, nähdään ensi vuonna taas. Kiitos, ihan hiukan vähäisempi helle riittäisi silloin, mutta jos ei muuta oo tyrkyllä, kyllä tämäkin kestetään. Teini suoriutui kouluunsa aamulla yllättävän vähän tuskaisena. Itselläni tuskaisempi olo... monta, monta huonosti nukuttua yötä takana. Hellekin, toki, mutta myös oikeasti tuskainen olo. Sain erääsen lääkitystä vaativaan vaivaani viime viikolla väärän diagnoosin ja siksi myös väärän lääkekuurin. Nyt sitten olen tuon penisilliinikuurin syönyt, eikä se mihinkään ole auttanut. Tänään suorin aamusta päivystykseen pyytämään, josko tälle keksittäis jotain muutakin syytä... No toki. Keksittiin tutkia, mistä oireet johtuivat, ja kävi ilmi, ettei sillä ollutkaan tuon alkuperäisen diagnoosin kanssa mitään tekemistä. Uusi kuuri eri aineella, pidempi ja jämerämpi myös, kun on tuo edellinen alla... Olo koko lailla huono. Väsyttää ja vähän oksettaakin. Toivottavasti tämä nyt tähän tehoaa. Alkaa olla mehut naisesta vähissä.

Veimme tänään Pienimmäisen päiväkotiin tämän kuukauden hoitopäivien aikataulut. Miten se paikka vieläkin minua niin ilahduttaa! Meitä tervehdittiin siellä lämpimästi, ja lapsi haliteltiin paikalla olleiden hoitajien voimalla iloisesti tervetulleeksi takaisin. Varmistettiin, että onhan saatu kaikki lippulappuset, joita pitää täyttää, ja että sopimusasiatkin ovat tulleet meille saakka tietoon. Semmoinen olo, että ainakin nuo tuolla tietävät, mitä tekevät. Töihinpaluuahdistuskin hiukan lievitti, kun muistin, että tosiaan, nyt ei enää tarvitse Pienimmäisen hyvinvoinnista työpäiväni aikana olla huolissaan, nämä hoitavat hommansa loistavasti. Huomenna minun päiväni. Työpäivä. Puolikas vain, eihän nyt sovi rehkimällä aloittaa, mutta silti. Kyllä se siitä lutviutuu. Totuttelua vaan.

S