PIDÄ HUOLTA

Tänään on vähän omituinen olo. Minulla on jo pitkän aikaa ollut eräs iso ongelma, enkä ole oikein tiennyt, miten sen hoitaisin. Olisi vaatinut senlaatuista panostusta, että en ole onnistunut keksimään ratkaisua. Ensimmäisellekään ihmiselle en tästä ole puhunut. Olen vähän huono yleensäkään ottamaan apua vastaan, edes silloinkin, kun sitä tarvisin. Saati sitten apua pyytämään. Se on kyllä jotenkin hoopoa: olen ymmärtääkseni melko avulias ihminen. Läheiset, sukulaiset ja ystävät tietävät, että jos tarvis on, autan mielelläni miten vain voin. Aina. Enkä tosiaankaan sano näin mitenkään elvistelläkseni, olen vaan luonteeltani kanaemo ja haluan pitää huolta läheisistäni. Se ei sitäpaitsi ole aina ollenkaan positiivinen piirre edes, tiedän.

Sitten kävi niin, että minulle tarjottiin apua. Pyytämättä ja yllättäen, kuten faksit Annelille. Suurta apua. En minä ollut älynnyt, että myös minua seurataan. Että on ihmisiä, jotka ovat huolissaan jaksamisestani ja hyvinvoinnistani. Ja jotka haluavat auttaa ihan pyytettömästi. Että he ovat kaikki sitä mieltä, että minun on erittäin ok joskus ottaa apua vastaan, eikä siinä ole heidän mielestään mitään noloa tai naurettavaa.

Tämä vetää hiljaiseksi. Minä nimittäin en tiennyt. En ollut edes ajatellut, että jossain tilanteessa voisin itse olla se, jota kannetaan. Rakkaudella. Itkettäisi vähän.

Hämmennys.

Kiitos.

-S-