LYÖ LIESKAT ROIHUTEN

Sunnuntaita! Puolen yön korvilla kun tätä kirjoittelen... On niin moninainen viikko ollut, että harvemmin. Lomaan totutellessa, helteitä pidellessä. Kävimme lasten kanssa äitini luona mattopyykillä, hänellä on siihen tilat ja vermeet, joten en viitsi omassa pienessä rivaripihassa moisiin manöövereihin ollenkaan ryhtyä. Äiti näyttäisi toipuvan suuresta leikkauksestaan hyvin, mistä olemme kaikki kovin iloisia. Toivotaan ettei tulekaan takapakkia siinä.

Torstaina minulla oli tapaaminen lakimiehen luona, johtuen näistä Pienimmäisen huoltajuus- ja elatusasioista. Hänen isänsä ei ole ottanut minkäänlaista kantaa niihin, joten ne on pakko sitten jollain muulla tapaa järjestää, että elämämme menee eteenpäin. Jännitin etukäteen hirveästi tuota lakimiehen tapaamista, mutta ihan turhaa. Siellä oli ystävällisiä ja asiantuntevia ihmisiä, jotka osasivat neuvoa, miten parhaiten nyt toimittaisiin, ja huomasivat ammattimaisesti sellaisiakin näkökulmia, joita itsekseni en olisi huomannut. Lopputulemana tämä lakiNAINEN ryhtyy ajamaan lastenvalvojan luona tekemäämme sopimusta käräjäoikeuteen, ja minun tarvinnee näillä näkymin ainoastaan sähköpostilla kommentoida hänen minulle laittamiaan kirjeitä. Asia etenee, mutta nyt minun ei enää tarvitse sitä hetkeen jouduttaa, saan vain odottaa kun ammattilainen hoitaa hommansa. Minun elämässä sangen ylellistä.

Niin, minähän siis olen hakenut avioeroa viime kesänä. Vasta nyt on ollut semmoinen aika, että olen ennättänyt ja jaksanut alkaa raivaamaan exän tavaroita täältä kodistamme. Kovin tunteita riistävää touhua, enkä yhtään ihmettele, etten ole sitä saanut aiemmin hoidettua. Aina kun saan yhden kaapin tyhjennettyä hänen kamoistaan, täytyy pitää tuumaustauko ja tehdä jotain muuta, muutoin ahdistus käy turhan kovaksi. Vielä täytyisi varastosta kaivaa tila tuolle tavaramäärälle, siihen asti kun mies pystyy ne asuntoonsa hakemaan.

Tänään grillailimme tyttöjen kanssa herkkuja iltaruoaksi. Istuskelin terassilla kuunnellen grillin tirinää, kun yhtäkkiä koko verme leimahti suureen liekkiin. Grillin alla olevaan tilaan oli joku, en siis todellakaan minä, survonut piiloon roskakorin jossa oli yhtä sun toista palavaa, ja se oli sitten siinä ilmeisesti pikkuhiljaa kytenyt ja lopulta roihahti. En ollut sitä tarkistanut, kun eihän mulle tullut mielen viereenkään, että yhtään kukaan yhtään mitään siihen tilaan piiloon laittaisi. Onni onnettomuudessa, että sain sammutuspeitteen niin äkkiä käsille, ettei kaasupullo kerinnyt kuumua. Sitten vain pihan vesiletkusta piiiiiitkääää vedenloruutusta kaiken päälle, sammuihan se. Kauhea sotku terassilla nyt huomista odottamassa. Istuin pitkän tovin vielä ulkona seuraamassa, ettei mitään varmasti jäänyt kytemään. Vasta kun tulin sisälle ja adrenaliinipiikki alkoi laskea, huomasin mojovat palovammat toisessa kädessäni. Samaten keittiössä majaillut pyykkiteline oli ihan nurin, olin kuulemma sen työntänyt syrjään sammutuspeitettä hakiessani. Ei mitään havaintoa siitä, ei myöskään niiden palovammojen syntymisestä. Sain käteni kylmään veteen, mutta ilmeisesti vähän liian myöhään, koska se tuli todella kipeäksi. Kaksi sormea mahtavilla rakkuloilla, onneksi oli talossa särkylääkettä. Nyt  on päällä vain valtava huojennus siitä, että taidettiin selvitä tästäkin  säikähdyksellä.  To do- listalle: lapsille näytettävä sammutustarpeiston säilytyspaikat ja käyttö.  Mutta meiltä ei palanut koti, ja olemme kaikki hengissä, ja melkeinpä ehjinäkin. Se on ihan hyvä saldo tällekin päivälle.

-S-