MINUN MIELESSÄNI ON JUHANNUS

Vaikka se oli ja meni, ja oli kylmä ja satoi. Juhannus on meillä tapahtuma, jolloin lähisuku kokoontuu yhteen syömään, vähän juomaankin, etupäässä kuitenkin syömään, puhumaan ja nauramaan. Käytännön syistä kokoonnumme yleensä lapsuuskotini maisemissa, siellä riittää majoitustiloja kaikille, ja se on myös lähestulkoon kaikille kohtuullisen matkan päässä.

Miten voimaannuttavaa on viettää aikaa omiensa parissa. Tieto siitä, että nämä kaikki tuntevat minut läpikotaisin, ja voin olla täysin oma itseni ja olla rakastettu, on hirveän hyväätekevä. Lapset tuosta nauttivat erityisesti, suvussani kun on tapana myös lapsiakin ihan vain rakastaa eikä niinkään arvostella, mutta kyllä tuo ilmapiiri aikuisenkin sielua hoitaa. Usein tuohon hyvän kehään otetaan mukaan myös ystäviä, ja toki siihen on erityisen mielellään otettu mukaan myös tyttö- tai poikaystävät tai puolisot. Enpä tiedä, mikä meissä on, mutta kaikki tulevat kovin mielellään uudestaankin. Tuntuu, että jokainen saa kokemuksen, että juuri minä olen tänne tervetullut.

Tänään suuntaamme ystäväperheeseen vieraaksi rippijuhlaan. Hassua, eihän tuosta ole kuin tovi, kun juhlimme puolin ja toisin saparopäisten pikkutyttöjen syntymäpäiviä, ja nyt olemme vuorotellen samojen tyttösten konfirmaatiota juhlimassa. Voi aikaa, kulje hitaammin!

-S-