EI MITÄÄN HÄTÄÄ JOS EI OMAT VOIMAT RIITTÄNEET

Hurrikaanin keskuksessa on joskus kumman hiljaista. Semmoisissa tunnelmissa nyt on menty viime päivät. Minä välistä panikoin. Mietin, mitä tulee, mitä voin tehdä oikeammin ja paremmin. Mies katsoo mua silmiin, sanoo, että rakastaa. Halaa. On rauhallinen ja järkkymätön, mun kivimuuri maailmaa vastaan. Sanoo, että kyllä miehen tehtävä on puolustaa omaa puolisoaan kaikkia muita vastaan, olipa siinä vastapuolella sitten sukulaisia tai kavereita, ja sitä hän on myös tehnyt. En ole ikinä sellaista muuria kuvitellut tarvitsevani, mutta nyt se tuntuu oikeastaan hyvältä. Olen vain niin täydellisen tottunut pärjäämään omillani, että mies pitämässä puoliani muita vastaan tuntuu oudolta. Hyvältä, mutta oudolta. Nuo lastensuojeluilmoitukset vievät aika tehokkaasti lomafiilikset johonkin ihan toiseen tunnelmaan, semmoiseen, mihin en haluaisi. Mutta tästäkin me selviämme. Minä selviän.

S