sunnuntai 19. lokakuuta 2014

TAHDON TANSSIA KANSSASI TÄNÄÄN KUTEN RIEMUSTA TANSSIA VOI

Me kävimme pikkuisen viikonloppureissun. Pakkasin Madeleineen jälkikasvuni, varusteita parille päivälle ja kauhean kasan herkkuja. Ajoimme hiukan pohjoisemmas, lempi-ihmistemme luo.

On tämä pariskunta, jonka mies-osapuoli on läheinen sukulaiseni sekä kummipoikani. Olin kuudentoista, kun hänen äitinsä pyysi minua esikoisensa kummiksi, ja olen pitänyt sitä suurena kunniatehtävänä. Tämä mies on myös minun esikoiseni kummi, ja jotta piiri pyörisi vielä pienempänä ja tiiviimpänä, on hänen vaimonsa kuopukseni kummi. Kolmekymppisiä, sympaattisimpia ihmisiä tässä maailmassa.

Vietimme hilpeän viikonlopun. Katsoimme elokuvia, söimme itsemme tainnoksiin kerta toisensa jälkeen, ja ennen kaikkea puhuimme ja nauroimme. Jaamme samankaltaisen huumorintajun, joka seuraa löytäessään ei lakkaa hersymästä. Kovin lapsirakkaina ihmisinä he osaavat luoda kodistaan sellaisen, minne on lastenkin kanssa luontevaa mennä vierailulle. Heidän kissansa ovat myös omien tytärteni suosikkeja. Vierailuumme kuului tällä kertaa myös aivan erityisiä tunnemyrskyjä.

Nyt, kun tätä kirjoitan, pyyhin kyyneleitä silmistäni. En muistanut, miten erilaiselta tuntuvat onnen kyyneleet, verrattuna niihin toisiin. 

Kas, kun sitten minulle jaettiin Suuri Uutinen. Heille tulee vauva.

<3

S


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti